tiistai 10. lokakuuta 2017

Piirtäjän kymmenen oppiläksyä

Lentäviä avaruusananaksia tällä kertaa. Ja se on ihan "fine".

Piirtäessä oppii monenlaista. Piirtämisestä on tullut minulle sensei, joka on opettanut minua arvostamaan itseäni, kanssaihmisiäni ja elämää. Kaikkea kaunista ja keskeneräistä. Tässä on kymmenen havaintoa, jotka olen tajunnut piirtämisen kautta.

1. Helppo ei oo aina niin helppoo


Jotta taitoa karttuu, asioita pitää tehdä järkyttävän hitaasti ja pieteetillä. Asiat on sisäistettävä. Minun on pitänyt tehdä enemmän kuin useita toistoja, viivoja ja läiskiä. Lopulta käsi ja silmä alkavat ymmärtää, mistä tässä on kysymys. Sitten opitut asiat voi heittää romukoppaan. Sitten, kun kaikki alkaa tuntua liian vakavalta, voi aloittaa alusta. Kukaan ei piirrä niin suurella sydämellä kuin lapsi.

2. Lämmittely rocks


Piirrustuskäsi ja piirtävä mieli ovat minulla ainakin jäykkiä arkipäivän puurtamisesta. Luovaan olotilaan pääseminen, valkoisen paperin pelon voittaminen vaatii muutaman järkyttävän huonon luonnoksen. Asioihin valmistautuminen mielen ja kehon tasolla parantaa lopputulosta huomattavasti.

3. Hyvin suunniteltu on helpompi aloittaa


Hyvä pohjaluonnos on hieno asia. Ja vielä hienompaa on hylätä se ja alkaa kehittelemään päälle jotain täysin ennakoimatonta. Rajat ja suuntaviivat voi aina vetää uusiksi ja ne on tärkeä olla, jotta pääsee alkuun. Yllätyksiä on helpompi tehdä, kun on rikottavat raamit. Rajattomuudessa on mahdotonta yllättää tai rikkoa yhtään mitään ennakoitua.

4. Enemmän valinnanvapautta = enemmän kaaosta


Kannattaa olla myös ennaltamäärätty paletti. Jos käyttää vapaasti kaikkia sateenkaareen värejä, vivahduksia, murrettuja sävyjä ja neonvärejä, oksettaa ja ahdistaa. Paletilla on hyvä toki leikitellä ennen värittämiseen ryhtymistä.

Itselleni on muodostunut kokeilun ja erehdyksen kautta oma pastellinsävyinen, hitusen murrettu värimaailma, jota tykkään käyttää. Penaaliin valitsemani värit käyvät kaikki kaikkien kanssa yhteen. Yllätysmomentti syntyy siitä, minkä kynän penaalista vetäisen. Rajattu valinnanvapaus on lisännyt uskallustani kokeilla sattumaa ja antanut onnistumisen kokemuksia.


5. Kaikki kaunis näyttää tekovaiheessa kamalalta


Jossain vaiheessa piirrustuksen tekemistä toivo on tiukilla. Olen joskus erehtynyt vertailemaan tuotostani muiden valmiisiin teoksiin. Ei tule kaunista jälkeä mielen maailmassa silloin. Motivaatio loppuu ja pään sisällä alkaa joku trollata: "Et sä mitään osaa".

Tämän vaiheen yli kahlaaminen on ollut minulle asennekoulu. "Ehkä en osaakaan, mutta olen valmis oppimaan," vastaan. On pitänyt oppia mielenlaatu, että ei tarvitsekaan osata ja että saa tehdä (anteeksi sanavalintani) susipaskojakin teoksia, jos niikseen tulee. On oppinut sietämään keskeneräisyyttä.

6. Loppuunviety on aina kaunista


Kun edellisestä oppiläksystä pääsee yli ja polla pitää teoksen tekemisen loppuvaiheeseen, on viimeistellyn teoksen näkeminen palkitsevaa. Tyhjästä paperista, jonkun sotkun kautta syntyi tämä! Kehityskaari on huikaiseva. Olo on valmiin teoksen äärellä velhomainen.


7. "Pakko on paras muusa" sanoi Teemu Brunilakin


Jotta saan asioita valmiiksi, minun on pitänyt oppia vetämään takaraja. Siihen mennessä homman pitää olla redi tai kun nämä asiat on tehty, niin teos on sitten siinä. Ei mutinoita tai pilkunviilaamista. Keskinkertainenkin riittää, jos on tiukka aikataulu. Ja hyvän valmiin teoksen huumassa on hankala aloittaa uutta, ellei tiedä, että se tulevakin teos on saatava valmiiksi. Deadline häämöttää.

8. Hyvät asiat vaativat aikaa


Deadline'it eivät saa olla liian ahtaita. On hyvä tietää, mihin kykenee ja annettava sille aikaa. Harvoin hieno piirrustus syntyy 20 minuutissa. Luonnossarjoissa voi toki olla joku erittäin onnistunut minuutin sutkaus, mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö. Yleensä sekin tulee vasta kymmenennen nopean luonnoksen jälkeen ja se on pohja viimeistellymmälle teokselle.

9. Sharing is caring


Teosten ja niiden tekoprosessin jakaminen on osa koko settiä. Tämä kohta auttaa deadline'in kanssa. Toisinaan yksin puurtaminen tuntuu merkityksettömältä. Se, että on toisille vastuussa omista hommistaan auttaa minua saamaan asiat valmiiksi ja tekemään ne kunnolla.

Teokset on tehty nähtäviksi, oli se sitten äidn silmät, ystävät tai ventovieraat. Loppujen lopuksi ne eivät ole minun vaan niiden on tarkoitus kommunikoida jotain, jota en saa muuten ilmaistua. Yksinpuhelulla ei pitkälle pötki.

Jakamiskanavia on onneksi monia Instagramista Deviantartiin. Itse olen päätynyt blogi / Facebook yhdistelmään, koska tykkään saada aikaiseksi kuvien lisäksi tekstiä, valokuvia ja tulevaisuudessa ehkä myös videoita. Näin voin ympätä kaiken yhdelle alustalle ja saan ne ystävieni näkyville Faceen.

10. Rilääx


Luominen ei ole sidoksissa paperiin ja kyniin. Samoin kuin tapoja jakaa, myös tapoja luoda on monia. Usein puurtaen piirtäminen johtaa vain umpikujaan ja huonoon tuleen. Luova mieli tarvitsee rajojen lisäksi vapautta ja lepoa. Eikä kunnon yöunia ja ravitsevaa lounasta ei voita mikään, edes flow-tilan huuma.

Luominen on asenne, joka siirtyy paperilta muuhun elämään. Mieleni on vahvistunut, kun se on voittanut valkoisen paperin pelon, luonnut siihen maailmoja ja hyväksynyt ne. Koettelemuksista ja onnistumisen ilosta voimistuneena se on pikkuhiljaa oppinut käyttämään elämäänikin alustanaan.


Onko sinulla joku muoto tehdä asioita, joka on opettanut sinulle muuta kuin oletit sen opettavan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti