tiistai 29. elokuuta 2017

Ajatusten alkuliemissä suomalaisessa luonnossa

Uidessa hyytävässä järvessä, tunsin valtavaa kiitollisuutta.
Saan olla osa tätä kaikkea ja ottaa sen osaksi, siihen mitä teen.

Luonto on suurimmista ja perustavanlaatuimmista inspiraationi lähteistä. Luonnonpäivänä 26.8.2017 olin erityisen onnellinen, että synnyin Suomeen. Suomi on ensimmäisenä maana maailmassa päättänyt liputtaa luonnolleen. Uidessa hyytävässä järvessä, tunsin valtavaa kiitollisuutta. Saan olla osa tätä kaikkea ja ottaa sen osaksi, siihen mitä teen.


Maassa maan tavalla


Suomen vaihtuvat vuodenajat ovat tehneet suomalaisista kaltaisiaan. Olemme on-off -henkisiä talvisin välimatkat tuppisuina kulkevia erakkoja. Kesällä heräämme talviuniltamme ja löydämme toisemme kuin metsien mesikämmenet. Suomalainen on sosiaalinen, kunhan odotat juhannusta hänelle puhuaksesi.

Pohjoinen luonto on muovannut ihmiset täällä säästeliäiksi, kekseliäiksi ja kykeneviksi suunnittelemaan tulevan varalle. Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut turvallinen. Olemme pyrkineet ennakoimaan kaikki talven merkit rakentamalla järjestelmiä ja delegoimalla kuka on vastuussa mistäkin.

Suomalaiset ovat nousseet luontoäidin helmoista tekemällä tiukat yhteiskunnalliset järjestelmät. Ne ovat tuoneet yhteiskunnallista turvaa, mutta ovat osittain syöneet mahdollisuuksia luovaan kaaokseen. Ajatukset syntyvät nekin alkuliemessä, josta vain tulkinnan varaisesti voi arvailla tulevaa. Taide on saanut omat virastonsa ja apurahajärjestelmänsä. Luova alkuliemi on pyritty pullottamaan ja saamaan käsiteltävään muotoon.


Olen kokenut byrokratian rattaat usein tuskastuttavan jähmeiksi. Epäröin ryhtyä apuraharumbaan vuosi toisensa jälkeen peläten lyhyen keskittymiskykyni herpaantumista asioiden madellessa eteenpäin. Luova alkuliemi voi sujahtaa rattaiden välistä ja hajaantua konkreettisen idean syntymiselle liian laajalle. Onneksi tähänkään soppasotaan ei tarvitse ryhtyä yksin.


Omanlaisia tekijöitä


Talkoohengen suomalaiset osaavat, vaikka eivät liiemmin sanoilla toisillaan koreile. Kunhan on hyvät suunnitelmat mitä ja miten tehdään, niin asioita tapahtuu. Hitaasti ja varmasti. Suomalaiset ovat lyöneet luovat päänsä yhteen ja keksineet mitä ihmeellisimpiä juttuja. Hienoja asioita saadaan aikaiseksi, kunhan hakemukset ja luvat ovat kunnossa.

Kylmät talvet ovat saaneet suomalaiset kääntymään sisäänpäin, etsimään inspiraationsa korviensa välistä. Joskus muusat ovat löytyneet lähipiiristä ja päätyneet kirjoihin. Näin olen kuullut Tove Janssonin Muumilaakson hahmojenkin syntyneen.

Metsien hiljaisuus ja mytologia on tuonut taiteisiin ja suomalaiseen designiin oman tunnistettavan leimansa. Suomalainen luovuus on mielenkiintoinen yhdistelmä lokeroitua insinööritaitoa ja luonnon metsiä, järviä ja meriä.


Minulle suomalainen luovuus tulee kauniisti esille lastenkirjallisuudessa ja modernissa käsityö- ja tekstiilikulttuurissa. Luonto on uutettu väreihin, muotoihin ja sanoihin. Suomi on täynnä omanlaisia tekijöitä. Mietiskelijöitä ja toimijoita vesien kohdusta, jotka metsän hiljaisuusessa rakentavatkin yhteisöllisempä Suomea.


Terveyttä ja inspiraatiota


Mielestäni yhteys luontoon on luomisen edellytys. Luonto avaa aistit. Se huoltaa yhteyttä ympäröivään ja sisäiseen. Luonto pitää sydäntä ja mieltä auki inspiraation syvimpiin lähteisiin.

Suomalaiset luontomaisemat kertovat paljon myös minunkin sielun elämästä, vaikka joskus mietin, olenko syntynyt oikeaan maahan. Metsät ovat juurtuneet sydämeeni, järvet ja Itämeri ryöpsähtäneet mielenmaisemiini. Minulla on hyvä olla suomalaisessa luonnossa. Saan siellä tilaa mieleeni uudelle ajatusten alkuliemelle.

Erityisesti uiminen huuhtoo mielestäni turhan pois. Se tuo minut takaisin kehooni. Tuntemaan, elämään ja tekemään. Olen järvissä, joissa ja meressä täysin läsnä, osa ympäröivää viileyttä. Vesi vie vanhan pois ja tuo tilalle selkeyttä. Se hytistää minussa jotain kauan uinunutta hereille.


Luonto tulee pensselistä paperille, ovista ja ikkunoista kaupunkilaisenkin sydämeen ja mieleen. Olen osa luovien tekijöiden jatkumoa. Meitä on muokattu Kalevalan kansaksi. Luonto täytää luonnosvihkoni muodossa tai toisessa. Toivon sen asuvan myös näissä sanoissa, versoavan ja lisääntyvän.


Luova, leikkivä ihminen


Ei ole olemassa yhtä suomalaista ilmaisumuotoa tai taiteilijaa. Ei ole yhtä suomalaista luontoa tai kansalaistakaan. Suomi, luonto ja ihmiset muuttuvat. Suomen luonto ja kulttuuri eivät ole irrallisia maailman luonnosta ja ilmiöistä. Globaalit muutokset tuntuvat täälläkin.

Ihmiset ovat aina sopeutuneet muutoksiin luovuutensa ansiosta. Olemme herätelleet ajatuksia leikin ja luovuuden kautta. Olemme taiteilleet kuin aloittelevat tiedemiehet. Olemme piirrelleet, muovailleet ja etsineet uusia kommunikoinnin keinoja ajatusten alkuliemissä. Olemme tehneet itseksemme ja yhdessä. Olemme inspiroituneet, löytäneet konkretian ja selvinneet. Olemme ymmärtäneet, miten luonto toimii meistä erillisenä ja miten voimme käyttää sitä.


Lippu salkoon!


Koen, että luonto on erityisesti suomalaisissa sisään rakennettuna niin kulttuurin kuin käyttäytymisenkin osalta. On korkea aika, että liputamme sille. Liputamme loputtomalle inspiraatiolle, suomalaiselle mielenmaisemalle. Liputamme kyvyllemme kylpeä ajatusten alkuliemissä muodostaen niistä taiteen ja tieteen avulla jotain todellista ja parantavaa.

Toivon, että ymmärrämme, miten luonto toimii meissä. Ehkä opimme, mistä olemme oppineet ostoskeskuksissa ja tehtaissa pois. Ehkä annamme luonnon vaikuttaa meissä muinakin kuin vain Suomen luonnon päivänä. Liputetaanhan siis ensi vuonnakin suomalaiselle luonnolle ja luovuudelle!

Luonto on suomalaisissa sisään rakennettuna.
On korkea aika, että liputamme sille.

Oletko sinä juhlinut Suomen Luonnon päiviä tänä vuonna? Miten? 
Mistä sinun inspiraatiosi tulee? Miten sinä luot tilaa ajatusten alkuliemelle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti