perjantai 21. syyskuuta 2012

Kommunikointia piirrellen / Communicative Drawing

Kuva / photo: Erika-Evely Eisen
Scroll down for English summary.

Järjestin Ptarmiganin kymmenen päivän residenssijakson aikana Esitystaiteen Keskuksella päivän mittaisen piirrustuskokeilun. Minulla oli jo pitkään ollut ajatus vuorata huone kokonaan paperilla ja muutta kehoni liikkeet piirto- ja maalausjäljiksi. Muokkasin lähtöideaani hieman. Antaisin toisille mahdollisuuden osallistua prosessiin, piirtää joko minun kanssani tai jättää yksin tehty jälkensä paperille ja antaa sen vaikuttaa kokonaisprosessiin.

Kokeilun ideana oli tutkia, kuinka toisen piirtäjän läsnäolo ja samanaikainen teoksen työstäminen vaikuttaisi lopputulokseen. Minua kiinnostaa myös viestinnän eri keinot ja halusin kokeilla, kuinka piirtäen pystyy kommunikoimaan toiselle esim. tunnetilojaan. Itselleni piirtäminen vaatii usein yksityisyyttä. Minua kiinnosti läsnäolemisen ja keskittymisen keinot sellaista toimintoa toistaessa, johon olen tottunut suhtautumaan yksinoloa ja sisäänpäinkääntymistä vaativana julkisessa tilanteessa.

Residenssi pidettiin yhdessä Esitystaiteen Keskuksen työskentelysaleista. Päälystin osan salin oikeaa seinää A1-kokoisilla papereilla, jotka liitin toisiinsa maalarinteipillä. Näin sain aikaiseksi tilan seinälle, joka antoi mahdollisuuden myös läheisyyden ja etäisyyden kokeilemiseen piirtäjien välillä. Piirtämiseen olin varanut hiiliä ja akvarelli- sekä öljyväriliituja. Tiedotin tapahtumasta etukäteen luomalla facebook-tapahtuman ja kutsumalla ihmisiä sen kautta osallistumaan.

Aloittelin kokeiluni rauhoittumalla. Kasasin tarvittavat välineet helposti saataville ja teippasin paperit seinälle; Asetin itselleni rajat, mihin voin piirtää. Sitten otin hiilen ja aloin tehdä jälkiä. Tässä vaiheessa olin yksin koko salissa. Tunnustelin piirtoaluettani kävelemällä hiilen kanssa sitä muutamaan otteeseen edestakaisin. Sitten tein sattumanvaraisesti vertikaalisia viivoja piirtoalueelle. En ajatellut suuremmin piirrustuksen kokonaisuutta vaan koin tärkeäksi vain tutustua tilaan ja saada oloni mahdollisimman rentoutuneeksi. Sitten uskaltauduin tekemään kaaria ja lopulta heiluin seinän edessä niin, että hiili lyheni ja siitä irtoava pöly kerääntyi lattialle. Liikkuminen ja liikkeestä jäävä jälki saivat minut hyvälle tuulelle. En edes huomannut, että toinen ihminen oli tullut huoneeseen ja videoi piirtämistäni.

Henkilön tullessa piirtämään kanssani, hän valitsi keltaisen liidun. Halusin saada kontaktin, joten vaihdoin mustan hiileni myös värilliseen liituun. Tulin lähelle hänen aluettaan piirtämään ja hän siirtyi silloin toisaalle. Koin leikkiväni kissaa ja hiirtä. Henkilö poistui ja jatkoin piirtämistä väriliidulla. Otin vaikutteita hänen piirtämistä kuvioista ja toistin niitä muualla paperialueella. En olisi tehnyt kyseistä kuviota, ellei joku toinen olisi käynyt piirtämässä sitä paperiin.

Piirsin pitkään yksin. Minulla oli kello soimassa tauon merkiksi. Olin päätänyt, että keskityn piirtämiseen taukoon asti, vaikka ketään muuta ei tulisi paikalle. Tunsin kokeiluni epäonnistuvan, kun kukaan ei edellisen piirtäjän lisäksi ollut vielä ilmaantunut paikalle.

Mietin, mitkä tekijät vaikuttivat piirtämiseeni. Mitä minä suodatin itsestäni paperille? Tajusin, että pelkästään toisen ihmisen läsnäolo vaikutti siihen, mitä piirsin. Olin koko ajan virittäytynyt noukkimaan viestejä ympäristöstäni, vastaamaan niihin. Keskittymiseni rakoili ja tajusin, että kommunikaatio tulee kohdistaa, jotta se toimisi. On pakko sulkea hieman ulkomaailmaa, jotta voi antaa vuorovaikutuksen tapahtua. Kun tajusin tämän, aloin huomaamaan viivojen yhteyksiä, alueita, jotka olivat jääneet minulta huomaamatta ja aloin työstää niitä.

Myöhemmin sain kaksi muuta henkilöä piirrustuskumppaneikseni. Ryhdyin taas kissa ja hiiri -leikkiin. Tarkoitukseni oli päästä toista ihmistä niin lähelle kuin mahdollista, seurata heidän viivojaan omallani, yrittää saada selville jo ennen viimeistä liidun vetoa, mitä paperille oli syntymässä. Yritin tavoitella jo jonkinlaista symbioosia tai telepatiaakin. Ongelmana oli, etteivät kanssapiirtäjäni tahtoneet minua seurailemaan viivojaan. Ehkä olin niin innokas selvittämään kommunikaation sisintä ydintä, että humahdin ytimen läpi toiselle puolen palloa.

Itsekseni piirrellessäni pystyin keskittymään paremmin. Toisten tekijöiden läsnäollessa huomioni jakaantui monelle taholle ja jälki muuttui poukkoilevammaksi. Se ei ollut niin yhteneväistä kuin yksin piirtämäni jälki. Sain jatkuvasti vaikutteita muilta ja vaihdoin tekotapaani tiuhaan. Jatkoin viivoja, jotka miellyttivät minua. Väritin erään piirtäjän innoittamana paperin repeytymistä paikkaamaan laitetut teipit punaisiksi.

Päätin keskittyä yhden alueen pilkuttamiseen. Tekotapa oli rasittava ja muutaman minuutin jälkeen paperin hakkaaminen liidulla alkoi tuntua ranteessani. Olin kuitenkin päättänyt pilkuttaa alueeni loppuun huolimatta siitä, mitä tapahtuu. Vetäydyin kommunikoinnista. Luulen, että sekin antoi viestin. Kerroin piirtämiselläni ja kehonkielelläni olevani keskittynyt, haluavani tehdä alueen itsekseni loppuun. Kukaan piirtäjistä ei tullut häiritsemään työntekoani.

Päätin jättää työni Esitystaiteen Keskukselle liitujen kera. Kirjoitin viestin, että teokseen saa lisäillä omia jälkiään. En nähnyt teosta viimeisenä päivänä, mutta sain viestiä, että sitä oli jatkettu muutamin lisäyksin lähtöni jälkeen. Kommunikaatiota voi siis tapahtua menneen ja nykyisyyden välillä. Se, millaisia jälkiä jätän paperiin nyt, vaikuttaa siihen, millaisia siihen syntyy tulevaisuudessa.

English summary:
I took part in Ptarmigan's 10 day summer residency in July at the Performance Art Center in Helsinki. I made a small drawing experiment that lasted half a day. I wanted to see in what ways could I communicate with others through the process of drawing. Could the process of drawing be used as a language on it's own?

I made a small facebook event telling about the experiment and invited others to join me. The event was public and anyone who heard about it was welcome to join.

I taped a wall full of paper in the residency studio. The drawing space was about 2 m x 3m. I left crayons and coal on the floor to use on the covered wall. Communication happened mostly through the influences of people drawing took from others in the process. People repeated markings, continued lines and changed colors based on what the others were doing or had done. Bodylanguage was also important in conveying messages and moods when many people were present in the process simultaneously.

In this experiment the language of drawing turned out to be mostly a dialogue between the past and the present. The markings left on the paper in the past gave direction to the markings made in the present.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti