lauantai 5. toukokuuta 2012

Kartalla / Mappings





(Scroll down for english version)

Videoteos Kartalla kertoo arkipäivän tilanteista, joissa ajatukset harhailevat menneissä ja tulevissa tapahtumissa. Huomion harhaillessa nykyhetkestä tapahtumien suhde vääristyy; Kuljemme ympäriinsä miettien kuinka päädyimmekään määränpäähämme ja miten pitkään meillä kestikään saapua sinne. Tunnemme kuin välissä ollut matka olisi jäänyt kulkematta ja valveillaoloaika koostuisi unien tapaan toisiinsa absurdisti linkittyneistä hetkisistä. Pienet ja suuret arkipäivään havahtumiset sekoittuvat loputtomaan ajatusten pyörteeseen, jossa ajalla on merkitystä vain kartoittavana tekijänä; Olet tässä.

Teos pohtii tapahtumien suhteiden lisäksi hetkellisyyttä ja sen arvottamista. Rakennamme omanlaisiamme alati muuttuvia aikakollaasejamme, joissa suunnistamme ja jonne kätkeydymme. Teemme aikamosaiikeistamme koteloita, jonne voimme paeta, kun nykyhetki ei näyttäydy meille mieleisenämme. Voimme olla kiireisiä tai tylsistyneitä. Tunnemme olomme ehkä ahdistuneiksi tai yksinäisiksi. Haluamme kollaasimme muuttuvan mieleiseksemme tai pysyvän ennallaan; Keräämme siis montaasiimme kokemuksia, tavaroita ja pidämme tiukasti kiinni ihmisistä ja asioista, joita kokoelmaamme kuuluu. Pidämme näitä vääristyneitä kollaasejamme parempina kuin tätä hetkeä, jossa kuitenkin kuljemme huomaamattamme elämiemme läpi.

'Mappings' tells of an everyday situation where your thoughts wander in the past and future events. As our attention strays from the now, the relations of events get distorted; We walk around in a haze wondering how we got to our destinations and how long it took for us to get there. We feel as though we had not taken the journey and like our waking hours were just absurdly linked moments. The small and great awakenings of everyday life get meddled in the endless vortex of toughts where time's only essence is to give directions: You are here.

Amongst the relations of events, this work also deals with the momentariness of everyday life and the values we assign it. We build our own constantly changing time collages where we navigate and hide. We build our timemosaics like coccoons where we can flee if the present doesn't appear pleasing to us. We can be busy or bored. Maybe we feel distressed or lonely. We want our collages to change to our linking and to stay the same; So we collect experiences, people and things to our montages and hang on tightly to the posessions that belong in our collection. We hold these distorted collages better than the present in which we travel unnoticed through our lives.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti